Kun otamme sanomalehden käteemme tai katsomme uutisia, meitä ympäröi usein tieto maailmasta, joka näyttää olevan kaaoksen ja kärsimyksen vallassa. Sotia, ympäristökatastrofeja, poliittisia kriisejä – maailma tuntuu olevan täynnä negatiivisuutta. Tässä ympäristössä on helppo antaa synkkyyden ottaa valtaa, mikä johtaa monia meistä tuntemaan olomme ahdistuneiksi, turhautuneiksi ja jopa voimattomiksi.

Jos haluan tulla negatiiviseksi, voin helposti löytää tuhansia syitä, miksi maailma näyttää huonolta paikalta. Kun annan ulkoisten olosuhteiden hallita tunteitani, negatiivisuus kasvaa ja tuntuu kuin kaikki ympärilläni painaisi minua alaspäin. Samalla tavalla myös ihmiset, joiden kanssa olemme tekemisissä, voivat vaikuttaa meihin. Jos vietän aikaa ihmisten seurassa, jotka levittävät negatiivisuutta, saatan pian huomata itsekin vajoavani samaan tilaan. Heidän kielteiset reaktionsa voivat helposti horjuttaa omaa tasapainoani, iloa ja keveyttäni, ja pian huomaan olevani osa reaktioiden ja vastareaktioiden noidankehää.

Miten katkaista negatiivisuuden kierre?
Kun negatiivisuus kasvaa ympärilläni, tunnen oloni yhä enemmän paineistetuksi – aivan kuin kaikki vaikuttaisi minuun henkilökohtaisesti. Joudun tilanteisiin, joissa koen olevani muiden negatiivisuuden kohteena ja tunnen, kuinka oma reaktioni heitä kohtaan voi olla yhtä negatiivinen. Tämä luo kierrettä, joka vain lisää raskautta ja painetta arkeeni. Mutta kuinka pääsen ulos tästä negatiivisuuden kierteestä? Kuinka löydän tavan vapautua siitä?

Aluksi saatan ajatella, että ratkaisu on paeta ulkoisia olosuhteita tai negatiivisia ihmisiä ympäriltäni. Mutta vaikka onnistuisin välttämään nämä tilanteet hetkellisesti, tulee syvempi oivallus: ongelma ei itse asiassa ole ulkopuolisessa maailmassa tai ihmisissä, joiden kanssa olen tekemisissä. Todellinen ongelma löytyy sisältäni – se on oma tapani reagoida ulkoisiin tapahtumiin. Kun vietän hetken rehelliseen itseanalyysiin ja pohdintaan, huomaan, että kaikki, mitä sisälläni tapahtuu, on seurausta omasta suhtautumisestani. Tämä negatiivisuus on peräisin minusta itsestäni.

Tämän oivalluksen tekeminen ei ole helppoa, eikä se tuo välitöntä iloa. Se voi jopa tuntua musertavalta, sillä ymmärrän, että minussa on lähde, joka ruokkii tätä negatiivisuutta. Mutta samaan aikaan tämä oivallus on ensimmäinen askel todelliseen muutokseen. Ymmärtämällä sisäiset reaktioni ja sen, mistä ne tulevat, olen jo pitkällä matkalla kohti parantumista ja voimaantumista.

Olemme tällä hetkellä elämän syklissä, joka on erityisen synkkä. Koko sivilisaatio näyttää kulkevan kohti vaikeuksia ja kärsimystä, mutta on tärkeää muistaa, että tämä sykli ei kestä ikuisesti. Aivan kuten pimeä yö väistyy aamunkoitolle, myös tämä raskas ajanjakso väistyy valoisamman ajan tieltä. Tämä muutos tapahtuu ajan myötä, ja vaikka en voi kontrolloida sen nopeutta, voin hallita sitä, miten suhtaudun tilanteeseen. Opettelen olemaan irrallinen tarkkailija – osallistumaan elämän tapahtumiin ja olemaan läsnä, mutta samalla pysymään erillisenä ja sallimatta niiden vaikuttaa sisäiseen tasapainooni.

Olen näyttelijä, joka näyttelee rooliaan lavalla
Tämä vaatii harjoittelua ja kokeilua. Voin vedota analogiaan näyttelijästä, joka näyttelee rooliaan lavalla ja on täysin mukana kaikessa, mitä tapahtuu. Samaan aikaan yleisössä on joku, joka tarkkailee koko esitystä kauempaa ja näkee kaiken laajemmasta perspektiivistä. Minun on opittava olemaan molemmat: näyttelijä, joka on täysin mukana elämän pelissä, mutta myös tarkkailija, joka pystyy katsomaan asioita etäältä. Tämä tuo minulle uskoa ja luottamusta siihen, että vaikka maailma tuntuu olevan pimeyden vallassa, päivän valo tulee vielä esiin.

Entä miten selviydyn muiden ihmisten negatiivisuudesta? Jos annan heidän kielteisyytensä vaikuttaa itseeni, joudun helposti mukaan toiminnan ja reaktioiden kierteeseen, jossa minulla ei ole hallintaa. Mutta jos pystyn pitämään kiinni omasta sisäisestä vakaudestani ja kunnioittamaan toisten ihmisten näkemyksiä ja tunteita, en salli heidän negatiivisuutensa vaikuttaa minuun. Voin kehittää irrottautumisen taitoa – olla ystävä ja läsnä, mutta samalla suojella itseäni. Vertauskuva lootuksen kukasta on hyödyllinen: vaikka kukka kasvaa likaisessa vedessä, sen terälehdet pysyvät puhtaina, eivätkä ulkopuoliset vaikutukset pääse koskettamaan sen sisintä. Samalla tavoin voin kehittää suojaavan kerroksen, joka estää ulkopuolisen negatiivisuuden vaikuttamasta omaan puhtauteeni ja vakauteeni.

Opettelen suojaamaan itseäni
Jos en onnistu suojelemaan itseäni, minusta tulee helposti olosuhteiden ja tilanteiden nukke, jonka reaktiot ja tunteet ovat muiden ihmisten ja tapahtumien ohjaamia. Mutta kun opin irrottautumaan ja ottamaan yhteyden korkeampaan tietoisuuteen, kuten Jumalan tietoisuuteen, ympärilleni muodostuu siunausten ja suojan kehä. Tämä kehä vaikuttaa paitsi minuun itseeni, myös kaikkiin niihin ihmisiin, joiden kanssa olen tekemisissä.

Joskus huomaan, että oman negatiivisuuteni juuret liittyvät ihmisiin, joita kohtaan tunnen vastustusta. Saatan olla tilanteessa, jossa reaktioni toiseen ihmiseen on kielteinen, ja tämä tekee vuorovaikutuksesta yhä vaikeampaa ja stressaavampaa. Kun negatiivisuus kasvaa, luon itselleni valtavan taakan, joka vaikeuttaa kanssakäymistä. Tällaisessa tilanteessa minun on tärkeää pysähtyä ja pohtia, mistä tämä negatiivisuus tulee. Usein sen juuri löytyy omasta egostani – uskomuksesta, että oma näkemykseni on oikea ja toisen väärä. Tämä asenne lisää negatiivisuutta ja luo eroa välillemme.

Negatiivisuus syntyy egosta
Oivallus siitä, että negatiivisuus tulee egostani, antaa minulle mahdollisuuden oppia nöyryyttä ja kunnioitusta. Ymmärtämällä jokaisen ihmisen arvon ja tunnistamalla heidän hyvyytensä, voin alkaa nähdä heidät uusin silmin. Tämä muuttaa suhtautumistani heihin, ja luo parempaa yhteyttä välillemme. En voi hallita toisten ihmisten käytöstä, mutta voin hallita omaa asennettani ja reaktioitani. Kun näen ihmiset rakkaudella ja kunnioituksella, voin vaikuttaa heihin positiivisesti ja tukea heidän muutostaan. Jos reaktioni on negatiivinen, viestintämme vaikeutuu ja yhteyden rakentaminen tulee haastavammaksi.

Vaikein osa voi kuitenkin olla itseni hyväksyminen – negatiivisten tunteiden myöntäminen itseäni kohtaan. Näen omat heikkouteni ja virheeni, ja joskus tämä voi tuntua ylivoimaiselta. Mutta jos menetän uskon itseeni, annan negatiivisuuden ottaa vallan. Minun on katkaistava tämä negatiivisuuden kierre ja palautettava toivo. Kun tunnistan itseni kuolemattomaksi sieluksi ja Jumalan lapseksi, pääsen yhteyteen todellisen olemukseni kanssa. Tämä yhteys antaa minulle voimaa ja toivoa.

Kun oivallan oman jumalallisen olemukseni ja omaksun tämän tietoisuuden, pystyn muuttamaan paitsi itseni, myös maailmaa ympärilläni. Olen silloin valon olento, joka tuo rauhaa, rakkautta ja positiivisuutta kaikkialle, missä liikun.

Vapaa käännös ja tiivistelmä Sisar Jayantin alkuperäistekstistä ’Coping with Negativity’, jonka tekemisessä on hyödynnetty tekoälyä.

Sisar Jayanti on Brahma Kumaris -järjestön, maailman suurimman naisten johtaman henkisen järjestön, toinen hallinnollinen johtaja. Hän on henkinen opettaja, kansainvälisesti arvostettu puhuja, kirjailija ja visionäärinen johtaja, jota ohjaavat henkiset arvot ja periaatteet.